Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun matkamme suuntautui Kortesjärven kirkolta Ylikylään, joka oli matkamme tavoite tällä kertaa. Siinä lähdön päälle kysyi muuan Nurmosta saapunut vanha isäntä, että voisitteko sanoa, missä päin täällä on sellainen vanhaalajia hieroja. Hän kertoi tulleensa Nurmosta saakka vartavasten etsimään Kortesjärveltä sitä oikeaa sorttia hierojaa, joita nähtävästi ei Nurmossa enää ole. Kehoitimme kääntymään jonkun alkuasukkaan puoleen, joka voisi sellaisen »oikean» neuvoa. Ehkäpä se Nurmon isäntä sen sitten löysikin.
Hyvää vauhtia polkupyörällä ajellessa kirkolta Kukkolaan päin »ampui» kylän reunaan tullessa pyöränkumi. Sekä päällys- että sisuskumi meni niin tuusannuuskaksi, että ei, muuta kuin sormi suuhun ja tienpenkalle istumaan. Eräs vieläkin tuntematon nuori mies tarjosi pyöräänsä matkantekoon ja lupasi toimittaa pyörän korjaamoon kirkolle, kuten sitten tekikin. Tapaus on hyvä esimerkki kortesjärveläisestä avuliaisuudesta. Kiitoksia vaan.
Tepon Artturin talo oli matkamme ensimmäinen etappi. Tepossa oltiin perunan istutuspuuhissa, joka pian saatiinkin suoritetuksi. Artturin vanhan tuttavamme saimme sitten oppaaksi kylän kieroksellemme. Teppo oli verraton oppaamme, jolta saimme asiantuntevaa opastusta ja selostusta koko laajasta Ylikylästä.
Ylikylään kuuluvaksi lasketaan useampia pienempiä kyläryhmiä, kuten Teppo, Rintala, Pitkäjärvi, Autio, Pahkajärvi ja Hölsömäki. Myöskin kirkonkirjojen mukaan lasketaan Tuhkasaari ja Pirttinenkin Ylikylään kuuluvaksi. Ylikylä onkin siis väkirikas ja laaja kylä.
Ylikylässä toimii useita maataloudellisia yhdistyksiä ja liikelaitoksia kuten meijeri, maamiesseura naisosastoineen, tarkastusyhdistys, osuuskassa ja juuri on alettu rakentamaan jauhomyllyä. Maataloudelliset järjestöt ovat toimeliaita ja elinvoimaisia, mikä on luonnollista, kun on kysymys niin maatalousvaltaisesta kylästä kuin Ylikylä on. Kylässä on lisäksi osuus- ja yksityisiä kauppoja sekä virkeästi toimiva, vanhat perinteet omaava nuorisoseura, jolla on oma tilava talokin.
Ylikylän luonto on vaihtelevaa. Siellä tuntee matkamieskin, että ollaan järviseudulla, sillä monet pikkujärvet antavat seudulle oman leimansa. Ylikylässä on Kortesjärvi, mistä lienee koko pitäjä saanut nimensä. Lauttamusjärvi on saanut nimensä siitä, kun aikoinaan ruohoisilta järven rantamilta on lauttojen avulla niitetty heinää.
Teppo, joka on tutkinut paikan nimiä Kortesjärvellä, kertoi vielä, että Hölsömäki, jota ennen on Tervehdysmäeksi sanottu, on saanut nimensä siitä, että Kortesjärven eri puolilta Kauhavan kirkolle matkaavat ovat siinä yhtyneet ja tervehtineet toisiaan. Kauhavan puolella on vielä Kappelitie, joka osoittaa ylikyläläisten kirkkotietä.
Ylikylän asutuksen kerrotaan alkaneen tervanpolttajien, jotka satoja vuosia sitten ovat Ylikylän vehmaille mäntykankaille nykyisten kylien paikoilta löytäneet sopivat polttopaikat ja sinne ensimmäiset kotinsa rakentaneet. Tästä ovat todistuksena monet tervahaudan rehdot useissa paikoissa.
Ylikylässä on viisi järveä, Kortesjärvi, Välijärvi, Pitkäjärvi, Lauttamus- ja Pahkajärvi – siis oikeaa järviseutua, jossa matkamiehen eteen avautuu mitä kauneimpia näköaloja. Järvet on aikaisemmin olleet kalarikkaitakin, mutta osittaisten kuivattamisien takia eivät kalat ole enää menestyneet hyvin kaikissa järvissä.
Tepon kanssa kylää kiertäessä ja yhden ja toisen kanssa juttusilla ollessa jäi matkamiehelle elävä kuva kylästä ja sen vaiheista, mikäli ne vain ehti muistiinsa tallettaa.
Ylikylä on kuulu vanhoista rukkimestareistaan. Kansa muistaa vielä Pitkäjärven ja Pirttisen sorvarin, Lauttamuksen Tuomaan, Halsbakan ja Kustaa Torbackan, ja nykyisistä mestareista Kustaa Tepon ja hänen poikansa sekä Veikko ja Nikolai Torbackan.
Matkasimme kirkkokujaa pitkin Pitkäjärven taloihin. Vanha tarina kertoo, että Härmän häijyt Isontalon Antti mukanaan olivat kerran lähettäneet Pitkäjärven miehille sanan, että pesevät lauantaina itsensä hyvin saunassa, että ovat puhtaat arkkuun pantavaksi. Söltti Köösti oli sitten koonnut sakkinsa ja mennyt kirkkokujalle härmäläisiä vastaan ja nuijaansa heilutellen sai palautettua Isoon Antin sakkinensa takaisin. Tästä lie johtunut se kortesjärveläinen vanha sananparsi, että »ei niin häijyä Härmästä, etteikö Kortesjärvellä olisi selkäänsä saanut». Olihan Kortesjärvelläkin omat, kuulut voimamiehensä, jotka eivät juuri miehen edestä hyppöölle lähteneet, kuten Antintuvan Erkki ja Pellisen Isoo-Erkki. Siinä kirkkokujan päässä tulivat mieleen nämä vanhat tappelujutut.
Menimme sitten Myllymäen Toivoa tapaamaan. Myllymäessä oli silloin tulinen kiire. Lannanajo perunamaalle oli käynnissä ja Aution Helge käänti traktorillaan lisää sulaa kedosta. Myllymäen suku on vanhaa Kortesjärveläistä sukua, vaikka ovatkin jonkin aikaa olleet Kauhavan Kleemolan kylässä Lankkupuskassa. Talossa on nykyisin viljeltyä maata 18 ha. Myllymäki on Ylikylän maamiesseuran sihteeri. Hän kertoi, että maamiesseura perustettiin 1915. Maamiesseuraan kuuluu nykyisin 121 jäsentä. Tilat Ylikylässä on keskimäärin noin 10 ha tiloja. Otimme Myllymäen perheestä kesken kiireitten kuvan, vaikka vanha emäntä löi lujasti ensin vastaan, ettei näin vanhoista ja rumista saa ottaa kuvia. Kauniita ja nättiä ne olla pitää, sanoi hän, josta kuvia otetaan. Komea kuva sitä emännästä vain tuli- eikös vaan!
Siinä tienohessa Kustaa Järvi oli väkensä kanssa perunanistutuspuuhissa. Järvellä oli omatekoinen laite vakojen ajamista varten. Kustaa tyyräili ja Vieno-emäntä ajeli hevosta. Sanoi vain ajomiehen viran olevan perin epäkiitollista hommaa, kun hevonen ei kulje aina, niinkuin pitäisi.
Keskisessä, kylän vanhimmassa talossa, asuu nyt Asuintupa. Hanna Asuintuvan ensimmäinen mies Luomansuun Iikka on ollut Afrikassa Johannesburgin kultakaivoksissa. Muistona Afrikasta oli talon seinällä komeat puhvelihärän sarvet. Kortesjärveltä onkin ollut Afrikassa kaivostöissä useita miehiä, kuten Juho Nuottimäki, Takaluoman Aleksi ja Lesken Nestori. Kaikki saivat retkeltä mainaritaudin ja ovat kuolleet.
Kävimme vielä katsomassa Kotesjärven murhenäytelmän paikkaa Saarijärven taloa, joka nyt näytti autiolta, sekä Pitkäjärven viime vuonna valmistunutta koulua, jossa opettajana toimii Annikki Porttin.
Luomansuusta avautuu kaunis näköala Pitkällejärvelle. Aution talo järven ja kallion poukamassa koivujen suojaamana on matkamiestä puoleensa vetävällä paikalla. Sattuipas taloonpäin kerrankin suuntautumaan vieraita aika joukko. Sianostajain auto ajoi kartanoon ja jurvalaisia huonekalukauppiaita pyrki samanaikaikaisesti ja meitä lehtisellaisia siihen sekaan joukko. Alli-emäntä senkun vaan nauroi yhteensattumalle. Talossa suoritettiin viimeisiä perunan istutuksia ja naisväki oli aloittanut jo kudontatyöt Alli-neidin helskytellessä jo kangaspuita. Huivia näkyi tulevan, kauniita ja raitaisia.
Antti Autio, Ylikylän nuorisoseuran esimies, kertoi seuran toiminnasta. Seura on perustettu v. 1904. Toiminta on ajottain ollut hyvinkin ripeää. Talo rakennettiin nykyiselle paikalle v. 1932. Kun seuralla sattui olemaan juuri näytelmäkurssi, poikkesimme vähän taloa katselemaan. »Kaikenlaisia vieraita» oli siellä työnalla ja taisipa olla perin kenraaliharjoitus parin päivän kuluttua suoritettavaa esitystä varten. Iloista joukkoa olivat kurssilaiset. Ohjaajana toimi nuori taiteilija, neiti Helena Haavisto Kauhavalta. Nuorisoseura osallistui Ilmajoen juhlille tanhu- ja voimistelujoukkueilla. Seuralla on ensi talvena aikomus aloittaa ns. ja opintokerhomerkin suoritukset. Paljon kehittävää ja kasvattavaa toimintaa on Ylikylänkin nuorisoseura kylässään tehnyt.
Aurinko painui jo mailleen kun iltamyöhällä vielä ajelimme pitkin Kortesjärven rantateitä. Töistä palaili vielä silloin kansa ja osa näkyi vielä pelloillaankin töissä. Kylvöaika on kiireistä ja kun vallinneet sateet olivat viivästäneet töiden suoritusta, oli hyvillä ilmoilla uurastettava sen pitempi päivä. Iltaauringon loisteessa näkyivät kauniina järven takaa Mäkitalon punaiseksi maalatut talot. Olisi tehnyt mieli vielä poiketa katsomaan Sarkarannan Kasuakin ja Jussia, mutta jätimme sen tällä kertaa.
Karin talot kallioperustallaan ovat perin harvinainen näky täällä maakunnassa. Se osa Ylikylää muistuttaakin paremmin Sisä-Suomen maisemia.
Kävimme Luoman taloissa saakka. Harvinainen kaivonkansi on Yrjö Luoman kaivossa. Kalliosta lohjenneeseen liuskakiveen oli porattu sopivankokoinen reikä nostoaukkoa varten ja suuri kivi on toiminut kaivon kantena ties kuinka pitkän ajan lienee, sillä kaivo on rakennettu kanteenhakatun vuosiluvun mukaan jo vuonna 1760. Nykyisestä kaivosta nostaa veden sähköpumppu, joten kaivon vieressä oleva vintti on vain muisto vanhemmilta ajoilta. Isäntä, entinen jääkäri, joita Kortesjärvellä tapaa vielä useita, vei vieraat tupaan.
Hetken tarinoitiin ja katseltiin talon vanhaa sukukirjaa, josta ilmeni, että Yrjänä Jaakonpoika Kurkiluoma, synt. 25. 9. 1759, oli muuttanut Ylihärmästä nykyisten Luoman talojen paikalle.
Paluumatkalla Teppoon päin kiersimme vielä syrjäkujiakin ja katselimme vanhoja asuintaloja. Pitkäjärven tienhaarassa tapasimme vielä myöhäisen ahertajan, talvisodan aikuisen aseveljen Valtteri Kytömäen. Valtteri rakensi iltatöinään navettaa. Paikka oli uusi ja navetta puuttui. Hän iski kirveensä hirteen ja kutsui myöhäisestä ajasta huolimatta vielä tupaan. Kun Valtterin tapaisen puhekampraatin tapaa, niin pian siinä aika luiskahtaa. Taisi mennä aivan pikkutunneille saakka, ennenkuin lähdimme kohti tukikohtaamme Teppoa. Valtterilla olikin monet tarinat kerrottavana viime sodan ajalta, jolloin hän joutui tekemään vaiherikkaan sotavankeusmatkankin.
Vieraanvaraisessa Tepon talossa sitten levättiin, kuin hotellissa, talon ehtoisan emännän huolenpidossa. Artturi Tepolla oli kerrottavana monet tarinat kylän asutuksesta, Hän on paikannimistöjä ja vanhoja kaskuja keräillessään ja niitä Maakuntaliittoon toimittaessaan saanut niistä neljännen palkinnonkin. Tällöin on hän joutunut syventymään moneen kotiseutuhistoriallisesti arvokkaaseen seikkaan, jotka olisivat niin laajat, että niiden tulosten kertominen vaatisi oman lukunsa.
Vielä lähdön päälle oli tilaisuus käydä pikimmältään tapaamassa kylän vanhinta ja tietomiestä Norbakan Hermannia. Hän on 85-ikä vuodestaan huolimatta vielä ketterä ja sanavalmis ukko, jolta ei vieraskaan jää vastausta vaille. Hänenkin keräämänsä monet tarinat ovat talletettuina maakuntaliiton arkistoon. Kertoipa Hermanni olevansa vielä päivisin mielityössään, kuokkimassa uutta peltoa.
Tämä Ylikylässä käynti, joka ei jääne matkamiehelle suinkaan viimeiseksi, oli perin antoisa ja Ylikylän laaja ja kaunis kylä tuli vasta tällä kertaa monipuolisemmin tunnetuksi.
Kalke