fbpx

Vieraskynä: Nuoriso on pilalla – taas

Mitä voi nuorisoseura tehdä kun kylän nuoret miehet käy hakemassa illan pimetessä isäntien hevoset, ajaa ne näännyksiin yöllä ja palauttaa läkähtyneen pollen ennen auringonnousua takaisin talliin niin, ettei työjuhdasta ole mitään apua päivännäöllä?

Tätä tapain turmellusta, tätä piittaamattomuutta!

Kortesjärven Ylikylän Nuorisoseura täyttää tänä syksynä 120 vuotta ja tämä esimerkki oli totisinta totta Rintalanmäen ympäristöstä nuorisoseuran alkuajoilta. Hevosten sijaan nykyajan nuoret riehuvat mopoilla ja traktoreilla. He kaahaavat, rikkovat liikennesääntöjä ja aiheuttavat vaaraa itselleen ja muille. He eivät kunnioita vanhempiaan, opettajiaan tai virkavaltaa, vaan vastustavat kaikkea auktoriteettia. He eivät lue kirjoja, vaan tuijottavat kännyköitä ja tietokoneita. He eivät osaa kirjoittaa oikein, vaan käyttävät outoja lyhenteitä ja slangisanoja. He eivät ole kiinnostuneita politiikasta, historiasta tai kulttuurista, vaan seuraavat vain julkkiksia, muotia ja viihdettä.

Tätä moraalittomuutta, tätä sivistymättömyyttä!

Mutta onko nuoriso oikeasti pilalla? Vai onko kyse vain siitä, että eri sukupolvilla on erilaiset arvot, tavat ja näkemykset? Onko nuoriso aina ollut pilalla, vai onko se vain vanhempien ikäpolvien tapa valittaa muutoksesta? Onko nuoriso oikeastaan edelläkävijä, joka haastaa vallitsevia tavat ja etsii uusia ratkaisuja? Onko nuoriso tulevaisuuden toivo, joka muuttaa maailmaa paremmaksi?

Tätä rohkeutta, tätä luovuutta!

Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen kirjoittaa, että nuorten niskurointi ja kapinointi ovat asioita, jotka yhdistävät nuoria sukupolvesta toiseen. Hän sanoo, että kehitys ei kulkisi eteenpäin ilman niitä. Myös nuorten avoimuus digitalisaatiota ja teknologiaa kohtaan on avainasemassa, kun globaaleja haasteita lähdetään ratkaisemaan. Hän kannustaa vanhempia ikäpolvia olemaan kiinnostuneita nuorten ajatuksista ja toiveista, sillä ne viestivät tulevaisuudesta.

Ehkä siis nuoriso ei olekaan pilalla, vaan se on vain erilainen. Ehkä meidän pitäisi yrittää ymmärtää nuoria eikä tuomita heitä liian nopeasti. Ehkä meidän pitäisi antaa nuorille tilaa, tukea ja arvostusta, eikä vain vaatia, komentaa ja moittia. Ehkä meidän pitäisi oppia nuorilta jotain uutta, eikä vain opettaa heille vanhaa. Ehkä meidän pitäisi nähdä nuoriso voimavarana, eikä ongelmana.

Tätä yhteistyötä, tätä ymmärrystä!

Joonas Autio

Kortesjärven Ylikylän Nuorisoseuran hallituksen puheenjohtaja
Suomen Nuorisoseurojen varapuheenjohtaja
Nuorten akatemian hallituksen jäsen

Kolumni on julkaistu alunperin Komiat-lehdessä 5.2.2024